Mahtava luonto ja historiallisia muistomerkkejä

Kalenin alue Kökarin länsirannalla avaa mahtavat näkymät Kökarista pohjoiseen ja länteen.

Alue on Kökarin kauneimpia ja kiinnostavimpia. Luonto vaihtelee vanhoista laidunniityistä laajoihin kosteikkoihin ja villiintyneisiin notkelmiin, joiden kasvillisuus tuo mieleen viidakon.

 

Kalenin luontoa hallitsee kuitenkin harmaa peruskallio; laajat kalliotasanteet ja jylhät jyrkänteet muodostavat mittavan ylätasangon.

Kalenissa kannattaa käydä säällä kuin säällä. Voimakkaimmat luontoelämykset tarjoaa lounaismyrsky iskeytyessään koko voimallaan Kalenin rantakalliohin.

 

 

Kalenin alueella on myös useita historiallisia muistomerkkejä, esim. jäänteitä hylkeenpyytäjien elämästä pronssikaudelta ja maailmansotien aikaisten linnoitusten raunioit. 

Kalenissa on myös hautaröykkiöitä, jatulintarha ja useita keittokiviröykkiöitä, joita käytettiin traaniöljyn valmistukseen pronssikaudella.

Alueella on merkitty luontopolku, valittavana kolme eripituista reittiä. Hae kartta Kökarin kunnan toimistosta arkisin klo 10-14. Karttoja välittävät myös matkailuyritykset.

Venäläisten rannikkopatteri 1915-1918

Venäläiset perustivat Kaleniin Vålbergille pienen radio- ja valvonta-aseman keväällä 1915. Seuraavana vuonna alkoivat Turun ja Ahvenanmaan saaristoasemaan kuuluneen rannikkopatterin rakennustyöt.

Syksyllä 1917 rannikkopatteri oli jo osittain käytössä. Siihen kuului kolme 120 mm:n kaksipiippuista tykkiä, joita suojasi betonivalli. Tykkien takana oli kasarmialue, jossa oli tilat 130 miehelle. Patterista Sandvikin satamaan johti kapea rautatie, jota pitkin tavaraa siirrettiin hevosvoimin. Patterin rakennustyöt pysähtyivät tammikuussa 1918 Suomen ja Venäjän levottomuuksien takia. Patteri jäi keskeneräiseksi.

Suomi, Ruotsi ja Saksa sopivat samana vuonna Ahvenanmaan linnakkeiden purkamisesta. Kökarin rannikkopatteri purettiin vuonna 1919. Suomen laivasto otti haltuunsa tykistön varustuksen, rakennukset myytiin, ja kaikki betonirakenteet räjäytettiin.

Suomen rannikkolinnake 1939-1940

Talvisodan alussa Kökar miehitettiin jo toisen kerran. Kökariin saapui 2. joulukuuta 1939 noin sata suomalaista sotilasta. Kolme 152 mm:n kanuunaa asennettiin väliaikaisille telineille vanhan patterin paikalle. Vaikka venäläiset pommikoneet lensivätkin säännöllisesti Kökarin yli, ei mitään välikohtauksia kuitenkaan sattunut.

Kökariin päätettiin talvisodan päätyttyä maaliskuussa 1940 rakentaa pysyvä rannikkolinnake. Huhtikuussa saareen saapui 30 ruotsalaista rakennustyömiestä, jotka rakensivat linnaketta paikallisten kanssa kolmessa vuorossa vuorokauden ympäri. Työt kuitenkin pysähtyivät jo heinäkuun alussa, kun Neuvostoliitto vaati Ahvenanmaan demilitarisoimista. Aseet ja parakit siirrettiin Turun saaristoon Alskärin saareen, jonne perustettiin väliaikainen linnake. Keskeneräiset rakennukset räjäytettiin lokakuussa 1940.

Suomen rannikkolinnake 1941-1944

Jatkosodan alkupäivinä Kökar miehitettiin jo kolmannen kerran 25 vuoden sisällä. Sama aseistus tuotiin takaisin Alskäristä, ja seuraavina vuosina paikalle rakennettiin pysyvä linnake, johon kuului kolme 152 mm:n kanuunaa, tulenjohtotorni, punkkeri, useita kiinteitä konekiväärin jalustoja ja noin 30 rakennusta. Suurin rakennushanke oli 50 metriä pitkä kallioon räjäytetty tunneli, jossa oli lämmitys- ja tuuletushuone, tulenjohtokeskus ja asuintilat 120 miehelle. Sivutunnelissa oli lisäksi pieni kenttäsairaala, johon kuului erillinen leikkaussali ja 8-paikkainen sairasosasto.

Suomi ja Neuvostoliitto sopivat jälleen Ahvenanmaan demilitarisoimisesta aseleposopimuksessaan syyskuussa 1944. Kökarin linnake purettiin, aseet, ammukset ja parakit siirrettiin takaisin Alskärin saareen. Rakennukset räjäytettiin keväällä 1945.